Ensimmäinen blogiteksti

Ensimmäinen suomenkielinen blogiteksti alkaa näin: olipa kerran valkoisessa talossa nainen, joka kuunnellessaan Rufus Wainwrightin versiota Leonard Cohenin Hallelujahista (kiitos, Sooloilija!) muisti äkkiä kirjoittamisen. Nainen oli aina halunnut kirjoittaa, ja kaksikymppiseksi asti hän oli kirjoittanutkin, päiväkirjaa, kirjeitä, ei mitään kovin kunnianhimoista. Hän arveli näet, että oikeasti kirjoittaakseen ihmisen pitäisi kokea suuria asioita, intohimoista rakkautta, karvaita pettymyksiä, raskaita menetyksiä, huumaavia onnistumisia. Mutta kun Wainwright sinä sunnuntaina lauloi suoralla, selkeällä äänellään, nainen halusi yhtä aikaa nauraa ja itkeä. Ja kirjoittaa siitä.